Tässä kurssin kuvaus:
Tule mukaan naisryhmän vahvuuteen. Löydä sisäinen tasapainosi, opi ilmaisemaan itseäsi ja pitämään itsestäsi huolta. Ota rentous ja ilo eväiksi arkeen.
Ryhmässä kesytetään stressiä, opitaan itsensä ilmaisua ja vuorovaikutusta, vahvistetaan itsetuntoa, löydetään voimavarojasi ja rentoudutaan.
Ilmoittautuessasi ryhmään olet jo ottanut ensimmäisen askeleen irti oravanpyörästä – kohti rentoa oloa ja mieltä.
Kurssi on toiminnallinen ja vuorovaikutuksellinen. Menetelminä NLP, sosiaalipanoraama ja draamapedgogiikka
Kurssi on kerran viikossa ja 2,5h kerralla.
Tunteja on ollut jo kaksi, ajattelin koota tänne kokemuksia ja mietteitä kurssista ja samalla omia ajatuksia kunkin tunnin aiheista. On helpompi nivoa omia ajatuksia kirjoittaessa niitä ylös, kun muuten ajatukset poukkoilevat sinne tänne välillä käyden jossain ihan epäoleellisessa aiheessa.
Ennen ensimmäistä tuntia olin hieman epäluuloinen. Ajattelin että kurssi on sellaista yliällöä hihhulimeininkiä. Pelkäsin että minulla tulee ensimmäisellä tunnilla sellainen olo että "Haluan pois täältä, kuinka pääsisin karkaamaan ovesta ulos". Mutta se osoittautuikin todella mielenkiintoiseksi ja ajatuksia herättäväksi.
Tästä se lähtee... saa nähdä minkälainen olo on maaliskuussa kun kurssi on käyty.
Selvyyden vuoksi korostan eri värillä kurssilla käydyt aiheet tai kysymykset..
_________________________________________________________________________________
Persoonallisuuden rakennetta
Fyysinen minä
Miten ajattelen fyysisen kehoni? Minkälaiseksi tunnen sen? Minkälaisena näen sen?
Tuntuu että aina on parannettavaa, koskaan ei ole tyytyväinen ulkonäkkönsä.
Pituus on vaikuttanut aina siihen minkälaisena koen itseni ja itsetuntoon. Minulla on kokoiseni itsetunto, eli aika pieni. (pituutta minulla on vain puolitoista metriä).
Sosiaalinen minä
Miten ajattelen asemani yhteiskunnassa ja eri ryhmissä? Minkälainen on julkisuudenkuvani? Miten ajattelen arvostukseni koulutukseni, ammattitaitoni ja tekojeni kautta? Miten tuon itseni esiin sosiaalisissa tilanteissa?
Asemani ryhmässä on aina kuuntelija, usein tunnen etten saa suunvuoroa ja tyydyn olemaan hiljaa. En halua puhua ihmisten päälle joten osotan omaa vuoroani, mutta aina joku muu ehtii ensin...
Ajattelen että julkisuuskuvani, se miten muut minut näkevät, on ihan muuta kuin oikeasti olen. Ajattelen että muut näkevät minut iloisena/positiivisena ihmisenä vaikka todellisuudessa olen masentunut. Tai sitten vain luulen niin...
Arvostus koulutuksen/tekojen kautta: Tunnen itseni vähäpätöisemmäksi kuin joku toinen esim. saman ikäinen ihminen, joka on jo saavuttanut jotain... esim. arvostettavan työn tai vaikka julkisuutta.
Kulttuurin vaikutukset
Miten kansallinen-, maakunta- ja kyläkulttuuri on vaikuttanut persoonaani? Entä eri aikakausien kulttuuriset trendit ja alakulttuurit joihin sitoudun? Millä tavalla olen perinteiden jatkajana, osana kulttuuriani?
Koen että kulttuusi on vaikuttanut paljon persoonaani. Mietin usein miksi olen syntynyt synkkään ja masentuneeseen Suomeen? Enkä vaikka sosiaalisesti rikkaaseen Espanjaan. Käyttäydyn niin kuin täällä "kuuluu käyttäytyä": en juttele tuntemattomille hississä, nosta joltain pudonnutta hanskaa, vältän sosiaalisia tilanteita tuntemattomien kanssa tai jopa tuttujen joiden kanssa en välittäisi juuri sillä hetkellä jutella...
En halua liikaa erottua joukosta. Vaikka vastaavasti usein mietin etten halua olla niinkuin muut. Haluan uskaltaa olla erilainen, erottua joukosta. Senkin uhalla että käytökseni aiheuttaisi joissain ihmisissä ihmetystä. On yhden tekevää mitä muut ajattelevat minusta, sen kun vain aina muistaisi...
Kasvatuksen vaikutukset
Miten sukuni ja lapsuusperheeni arvot ja käyttäytymismallit ovat sisäistyneet itseeni? Entä äidiltä ja isältä opitut mallit ja säännöt? Miten minäkäsitykseni on rakentunut?
Iän myötä olen alkanut huomata joitain tapoja tai eleitä joita olen selvästi "perinyt" vanhemmiltani. Jossain tilanteessa saatan todeta "kuulostin ihan äidiltäni...!" Eikä se aina ole niin miellyttävä yllätys. :)
Oman tyttäreni kasvatuksessa punnitsen omia kasvatusmalleja ja niitä joilla minua on kasvatettu. Ja koitan löytää kultaisen keskitien, jotta lapsestani tulisi kelvollinen kansalainen.
Reaktio- ja tunnetyylit
Mikä on mielestäni tapani reagoida kielteisiin/myönteisiin tapahtumiin? Uusiin ihmisiin ja tilanteisiin? Mikä on reaktionomainen tapani tuoda tunteitani esiin?
Ylireagoin usein kielteisiin tapahtumiin, varsinkin jos se koskee minua itseäni. Jos jotain negatiivista tapahtuu tuntuu että koko maailmani kaatuu ja se on tavalla tai toisella minun vikani.
Myönteisiin tapahtumiin en aina osaa suhtautua oikein mitenkään. En osaa nauttia hyvistä asioista. Esimerkiksi kaipaan todella paljon lomaa, mutta sitten kun sen loman aika koittaa, murehdin jostain muusta enkä osaa nauttia siitä lomasta jota olen niin kovin odottanut.
Olen myös kateellinen jos jollekkin muulle tapahtuu jotain hyvää. Olen jo pitkään haaveillut pääseväni naimisiin. Kun kuulen että joku ystäväni menee naimisiin, ensimmäinen reaktio on näin lievästi ilmaistuna "höh!" En osaa iloita toisen puolesta kun kateus vie tunteista voiton.
Jännitän todella paljon uusia tilanteita ja ihmisiä. Välillä tuntuu että pelkkä lääkärille soittaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa, saatan harkita soittamista monta päivää ennen kuin saan itseäni niskasta kiinni ja otan luurin käteen.
Oma ydinminä
Mitkä ovat itsetyöstettyjä arvoja, asenteita ja ihanteita itsessäni ja elämässäni? Miten ohjaan itseäni? Minkälainen sisäinen vapaus minulla on? Entä oman elämän merkitys ja suunta?
Kuka minä olen, ja mitä mitä todella tahdon?
Oman elämäni suunta, etsin sitä itsekin jatkuvasti... En ole sitä vielä löytänyt. Arki tuntuu samalta oravanpyörältä päivästä toiseen.
____________________________________________________________________________
Usein pohdin omaa käytöstäni, mielialaani ym ym. Mutta nämä kurssilla käydyt asiat saavat miettimään itseään todella paljon syvällisemmin ja antaa uutta näkökulmaa. Mahtavaa.
Olen todella tyytyväinen että lähdin tälle kurssille. Jatkossa lisää kurssimietteita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti